Yleisradio Oy:n julkinen palvelu ja rahoitus

YLE sekoilua Arkadianmäellä

Liikenne- ja viestintäministeriö asetti helmikuussa 2008 työryhmän selvittämään Yleisradio Oy:n julkista palvelua ja rahoitusta. Työryhmän tehtävänä oli tehdä ehdotuksia Yleisradio Oy:n julkisen palvelun määrittelystä ja laajuudesta sekä rahoituksen järjestämisestä. Työryhmän tuli ehdotustensa pohjaksi selvittää julkista palvelua sekä julkisen palvelun erilaisia rahoitusvaihtoehtoja, niiden toteuttamismahdollisuuksia ja vaikutuksia. Työryhmän tuli ottaa huomioon julkisen palvelun toimintaedellytysten pitkäjänteinen turvaaminen, julkisen palvelun laajuuden ja rahoituksen vaikutukset suomalaisiin viestintämarkkinoihin sekä julkisen palvelun merkitys suomalaisen sisältötuotannon edistäjänä.

Parlamentaarista työryhmää johti kansanedustaja Mika Lintilä (kesk). Varapuheenjohtajina toimivat kansanedustajat Tarja Filatov (sd) ja Jari Koskinen (kok). Ryhmän jäseninä olivat kansanedustaja Bjarne Kallis (kd), kansanedustaja Martti Korhonen (vas), kansanedustaja Anni Sinnemäki (vihr), kansanedustaja Raimo Vistbacka (ps) ja kansanedustaja Ulla-Maj Wideroos (r) sekä alivaltiosihteeri Martti Hetemäki valtiovarainministeriöstä, ylijohtaja Liisa Ero liikenne- ja viestintäministeriöstä, toimitusjohtaja Kari Väisänen Taloudellisesta Tiedotustoimistosta ja yhteiskuntatieteiden tohtori Juhani Wiio.

Työryhmä luovutti loppuraporttinsa viestintäministeri Suvi Lindénille 23.4.2009. Työryhmä esitti yksimielisesti, että rahoitusmallina olisi asuntokohtainen mediamaksu ja Ylen hallintoneuvoston asema olisi säilynyt entisellään laajennetuin toimintavelvollisuuksin.

Mediamaksun oikeudenmukaisuus nousi heti yleiseksi puheenaiheeksi: yksinäinen toimeentulotuella kituuttava joutuisi ulosoton uhalla maksamaan mediamaksun vaikka hänellä ei televisiota olisikaan jne. Kansalaisten tuomio mediamaksun maksutapaan oli yksiselitteisen tuomitseva. Ihmeteltiin, missä demarien Filatov, kristillisten Kallis, vasemmiston Korhonen, vihreiden Sinnemäki ja perussuomalaisten Vistbacka olivat työryhmän tehdessä päätöstään. Kiistaa ei syntynyt vain rahoitusmallista, vielä suurempi riita näyttää nousevan valvonnasta. Hallituspuolueet haluavat YLE:lle työryhmän ehdotuksesta poiketen ulkopuolisen valvontaelimen. Näin parlamentaarisen työryhmän kummatkin perusehdotukset on kuopattu.

Liikenne- ja viestintäministeri Suvi Lindenin (kok) puhalsi pelin poikki, ja ilmoitti ettei tuo ehdotusta tälle eduskunnalle ja keikautti samalla koko eduskunnan sekaisin. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok) sanoi, että ulkopuolinen valvoja oli tärkeä periaatekysymys hallitukselle. "Kun kerran ihmiset pakotetaan maksamaan Yle-maksua, niin pitää olla joku elin - joka ei ole Yle itse - joka arvioi, kuinka laaja Yleisradio Suomeen tarvitaan." Ulkopuolista valvojaa tarvitaan, ettei julkisella rahoituksella toimiva Yleisradio vääristäisi toiminnallaan media-alan kilpailua. Kataisen taivaassa kimmeltääkin hallitusvaltaan kritiikittömästi suhtautuva kaupallinen mediamaailma. Katainen on torjunut eduskunnassa budjettirahoitusta sillä, että ei ole aivan oikein, että YLE:n rahoitus olisi poliitikkojen käsissä. Kukahan Kataisen mielestä mediamaksun suuruudesta sitten päättäisi? Pelkääköhän Katainen kansan nousevan päättäjän asemaan.

Kun mediamaksusta ei taida löytyä työryhmän esityksen pohjalta sosiaalisesti oikeudenmukaista mallia, jää Ylen rahoituksen vaihtoehdoksi vain budjettirahoitus. Tämä malli on kaikkein oikeudenmukaisin ja turvaa pitkäjännitteisimmin yleisradion toimintaedellytykset.


PS. Helsingin Sanomat 23.3.2010: Kuntaliitto laskee, että suomalaisten pitäisi jaksaa työelämässä yli 70-vuotiaiksi, jos kansan huoltosuhde halutaan pitää nykyisenlaisena. Että kyllä ne Ylen maksut tulevat hoidetuksi.
Kirjoitti Ilkka Eskola