AKT liian pieni lakkoilemaan?

Elinkeinoelämän Keskusliitto EK vaatii pikaisia toimia työrauhajärjestelmän uudistamiseksi. AKT:n lakot osoittavat EK:n mukaan, että nykyinen käytäntö ja yksi pieni avainryhmä pystyvät romuttamaan koko maan talouden, kertoi STT 4.3.2010.

Edellä mainitusta uutisesta selviää, että AKT:n ahtaajat ovat liian pieni ryhmä esittämään lakon avulla työehtoihinsa parannuksia. Onko niin, että jos paperi- ja metalliliitto yhdessä olisivat vaatimassa samoja asioita kuin AKT nyt, niin se olisi EK:n mielestä hyväksyttävää (ne kun eivät olisi ”yksi pieni avainryhmä”). Tietysti alku-olettama on virheellinen: Paperiliitto on nykytilanteessa hampaaton tehtaiden sulkemisten takia ja metalliliitto on ollut hampaaton jo nelisenkymmentä vuotta (viimeksi kun metalliliitto nosti taistelulipun runsas kymmenen vuotta sitten, se ei yrittänyt painostaa työnantajaa vaan toista SAK:laista ammattiliittoa sähköliittoa).

Ilmankos EK on hermostunut, se kun on jo tottunut olemaan vuosikausia kukkona tunkiolla.

Toinen syy siihen, miksi EK on hermostunut selviää samasta STT:n uutisesta: EK:ssa katsotaan, että AKT:n vaatimukset eivät ole missään järkevässä mittasuhteessa lakon aiheuttamiin menetyksiin ja vahinkoihin. Viennin menetykset ovat 110 miljoonaa euroa päivässä.

Ahtaajat, ”pieni (avain)ryhmä” vaatii muutosturvarahastoa. josta maksettaisiin työn tarjoamisvelvollisuuden jälkeen edelleen työttöminä olevalle ahtaajalle muutosturvarahaa. Tämä on EK:n mielestä niin kallis ratkaisu, että kannattaa menettää vientituloja 110 miljoonaa euroa päivässä.

Voiko olla niin, että niin kauan kun työnantajilla on halpaa potkia ihmisiä kilometritehtaalle löytyy aina joukosta ammattiliittoja, jotka uskaltavat tai vain ymmärtämättömyyttään vaativat työnantajilta poispotkittaville lisäturvaa? Tällaista yhteiskunnan uusjakoa EK kuitenkin pelkää: Rupeavat pian vaatimaan johtajien bonus- ja optio-ohjelmia poistettaviksi ja osinkojen maksamisesta luopumista jos työntekijöitä irtisanotaan yrityksestä huonoon taloudelliseen tilanteeseen vedoten.

Kirjoitti Ilkka Eskola