Lakko-oikeus

Lakko-oikeus perustuu sekä Suomen perustuslain (731/1999) 13 §:n 2 momentin ammatillisesta yhdistymisvapaudesta johdettuun työtaisteluoikeuteen. Perusoikeusuudistuksen esitöissä todetaan muun muassa, että osallistuminen tai osallistumatta jättäminen ammattiyhdistystoimintaan tai lailliseen työtaistelutoimenpiteeseen ei ole hyväksyttävä peruste esimerkiksi työstä erottamiseen tai erilaiseen kohteluun työelämässä (HE 309/1993 s. 61/I). Tähän lausumaan voidaan perustaa työtaisteluoikeuden perustuslain suoja. Myös perustuslakivaliokunta on tulkintakäytännössään vahvistanut työtaisteluoikeuden liittyvän perustuslain 13 §:n 2 momentissa turvattuun ammatilliseen yhdistymisvapauteen esimerkiksi lausunnoissa PeVL 12/2003 vp ja PeVL 3/1998 vp.

Kansainvälisiä sopimuksia ovat mm. Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimus nro 87, joka koskee ammatillista järjestäytymisvapautta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelua, sekä yleissopimus nro 98, joka koskee järjestäytymisoikeuden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden periaatteiden soveltamista.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) päätöksessä 21.4.2009 (nro 68959/01) ensi kertaa EIT:n historiassa katsottiin yksiselitteisesti, että työtaisteluoikeus kuuluu Euroopan ihmisoikeussopimuksen takaaman ammatillisen järjestäytymisvapauden suojan piiriin.
Työtaisteluoikeutta käsitellään myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 28 artiklassa "Neuvotteluoikeus ja oikeus työtaistelutoimiin". Atikla 28: "Työntekijöillä ja työnantajilla tai näiden järjestöillä on unionin oikeuden sekä kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisesti oikeus asianmukaisilla tasoilla neuvotella ja tehdä työ- ja virkaehtosopimuksia sekä oikeus ryhtyä eturistiriitatilanteissa etujensa puolustamiseksi työtaistelutoimiin, lakko mukaan lukien."
Euroopan yhteisöjen tuomioistuin EYT vahvisti 11.12.2007 antamassaan tuomiossa ensimmäistä kertaa sen, että ammattiyhdistysliikkeen neuvotteluoikeus ja lakko-oikeus ovat perusoikeuksia ja kuuluvat olennaisena osana kansainvälisiin ja yhteisön oikeuden periaatteisiin.
Suomi on ratifioinut Euroopan sosiaalisen peruskirjan. Euroopan sosiaalisen peruskirjan mukaan sopimuspuolet sitoutuvat tunnustamaan työntekijöiden ja työnantajien oikeuden ryhtyä eturistiriitatilanteessa yhteistoimiin, kuten lakkoon, edellyttäen kuitenkin, ettei voimassa olevista työ- ja virkaehtosopimusten velvoitteista muuta seuraa (6 artiklan 4 kappale).
Lisäksi Suomea sitoo YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus.

Ylläoleva laki- ja sopimusmäärä huomioon ottaen ei ole ihme, että vapaa järjestäytymisoikeus ja siihen liittyvä lakko-oikeus ovat kuuluneet itsestäänselvyytenä työelämään 1940 luvulta alkaen. AKT laukaisi tällä kertaa keskustelun lakko-oikeuden rajoittamisesta. Tätä oikeutta EK ja sen edeltäjä STK ovat useaan otteeseen vaatineet kavennettavaksi. Poliittinen oikeisto on tukenut työnantajien vaatimuksia. Pyrkiikö Vanhanen nyt kolmikannalla lakko-oikeuden rajoittamisen kautta kohti työehtojen sanelua ja järjestäytymisen murentamista? Onneksi ainakaan toistaiseksi ei vielä olla palattu 1920 ja 1930-luvun vaaran vuosiin.

PS. EK:n harmituksen kyllä ymmärtää: yli 200.00 työttömän piti turvata heille leppoisan kevään.
Kirjoitti Ilkka Eskola