Isoisän kertomuksia 1
Isoisän ollessa lapsi, joutui hän auttamaan voimiensa mukaan vanhempiaan. Kerran kirkkaana talvipäivänä hän työntäen vesikelkkaa, jossa oli iso saavi, meni hakemaan avannosta vettä. Koska oli pureva pakkasilma, oli hänellä avannon aukaisua varten mukanaan kirves.
Kun hän oli lähellä järven rantaa, huomasi hän kauhukseen susilauman juoksevan vesikelkan jälkiä pitkin häntä kohden. Nopeasti isoisä kieräytti ison puisen vesisaavin vesikelkasta, käänsi sen ylösalaisin ja kirves mukanaan ryömi saavin sisälle. Saavin reunat eivät osuneet tiiviisti maahan, koska saavin korvat estivät sen. Sudet työnsivät käpäliään saavin reunojen alitse tavoitellen isoisää. Isoisä napsautti kirveellä suden käpälän poikki aina kun käpälä ilmestyi näkyviin. Kun sudet haistivat veren hajun alkoivat ne syödä toisiaan.
Vähän ajan kuluttua tuli täysin hiljaista ja isoisä kurkisti saavin alta. Sudet olivat raadelleet toisensa ja koko lauma makasi kuolleena saavin ympärillä. Isoisä kieritti saavin jälleen vesikelkkaan ja työnsi kelkan avannon reunalle. Kirveellä isoisä avasi avannon ja täytti saavin. Kotiin oli mukava palata jännittävän vesihakumatkan jälkeen.^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Me lapset istuimme isoisän ympärillä lattialla ja kuuntelimme isoisän hurjaa lapsuutta.
Kirjoitti Ilkka Eskola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti