Nähdyt teatteriesitykset ja taidenäyttelyt 2015

TEATTERI

Kiviä taskussa rooleissa Mika Nojua ja Martti Suosalo

En ihmettele yhtään, että jo vuonna 2002 Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa ensi-iltansa saanut näytelmä yhä jatkaa täysille katsomoille ympäri Suomea. Nojua ja Suosalo pystyivät vetämään kaksistaan viisitoista eri roolihahmoa jatkuvana tapahtumasarjana, vaatteiden vaihdotkin ikään kuin korostivat näytelmän jatkuvuutta. Mestarillinen näyttelijäsuoritus molemmilta, esityksen aikana ei tapahtunut minkäänlaista herpaantumista. Esitys oli samalla hersyvän hauska pitäen samalla kuitenkin sisällään tragiikaakin.

Seili, musikaali hullusta rakkaudesta

Turun Kaupunginteatteri, kirjoittaja Satu Rasila, ohjaus Mikko Kouki, kapellimestari Jussi Vahvaselkä, näyttelijöinä mm. Helmi-Leena Nummela, Mika Lähde, Kirsi Tarvainen, Minna Hämäläinen ja Anna-Maija Jalkanen.

Seiliin jouduttiin eikä sieltä ollut poispääsyä. Hoito oli psykiatriallisissa sairaaloissa väkivaltaista, vaikka silloinkin ilmeisesti yritettiin toimia senhetkisen tietotason mukaan (Seili toimi naisten mielisairaalana vuoteen 1962).

”Halki synkän veen, vene hiljalleen, lipuu saareen syrjäiseen.. Seiliin soudetaan” sanat Mariska, sävel: Jenni Vartiainen, Jukka Immonen.

Voi sanoa, että tämä balladi oli kunnianhimoinen toteutus pienellä Logomon näyttämöllä, mutta musikaali oli ainutlaatuisen onnistunut kokonaisuus, surumielinen ja koskettava ilman pateettisuutta.

Passio – Rakkaus G.H.: mukaan

Kolmas Tila – Tredje Rummet ry (Turkulainen monikielinen ja -kulttuurinen ammattiteatteri ja taideyhdistys), näytelmän esityspaikka Manillan vanha viinatehdas, brasilialaiskirjailija Clarice Lispectorin teoksen suomentanut Tarja Härkönen, dramatisointi Seppo Parkkinen, ohjaus Juha Malmivaara, näyttelijät: Heidi Kiviharju, Kristiina Vahvaselkä, Sofia Törnqvist ja Maria Nurmela.

Mystinen kertomus sopi vanhan viinatehtaan karuun ympäristöön. Neljän naisen hieno monologi höystettynä musiikilla (Kari Mäkiranta). Kolmas tila onnistui taas!

Nukketeatteri Romeo & Julia: Suuruudenhullua shakespearea nukeilla, osa 2!

Tehdas-teatterissa esitys toteutettiin yhteistyössä Aura of Puppetsin kanssa. Teksti William Shakespeare, suom. Paavo Cajander, sovitus ja ohjaus Merja Pöyhönen, nuket Heini Maaranen.

Näytelmässä tapahtumapaikkana oli kaatopaikan slummi rottineen. Nuket olivat isokokoisia ja epäesteettisiä, kasvoiltaan rujoja, likaisia ja hampaat kellastuneet. Jalat olivat surkastuneet, joten liikkuminen oli raahautumista muovisäkkien ja roskakasojen keskellä. Romeo ja Julia elivät esiteineinä yhteisössä, jossa vallitsi viha ja väkivalta, jossa aikuiset juopottelivat ja irstailivat. Tällaisten olioiden suuhun sopi ihmeteltävän hienosti Cajanderin vanhahtava suomennosteksti. ”Nuket ovat kuin muukalaisia, erirotuisia kuin ihmiset, joten vanha kieli sopii niille hyvin” sanoi ohjaaja Pöyhönen.

Sirpa Järvenpää Juliana ja Toni Kandolin Romeona pystyivät luomaan nukeista niin elävän tuntuisia, että välillä unohti nuken puheen ja liikkeiden takana olevan ihminen. Alma Rajala Julian sikaria imevänä imettäjänä, Nanna Mäkinen Romeon Balthasar-koirana sekä Lotta Virtanen Julian lääkehuuruissa hortoilevana äitinä jäivät unohtumattomasti mieleen.

Kivinen tie: Mikko Kivisen yhden miehen esitys

Mikko Kivinen kiersi ympäri Suomea komediallisessa 35-taiteilijajuhlavuosiesityksessään Kivinen tie. Täytyy ihailla näyttelijän ja linnun (Lapinlahden) sujuvaa parituntista muistelua elämän eri tapahtumista, jota ryydittivät Pertti Jarlan mainio taustakuvitus. Logomon loppuunmyydyssä salissa oli nauru herkässä, kun Mikko Kivinen sai ikävätkin muistot monologissaan muuttumaan kuin ne olisivat olleet vain hauskoja sattumia.

Kaikki oikein: Elämänmakuinen tarina lottovoittajista

Turun Kaupunginteatteri, käsikirjoitus Anna-Leena Härkönen, ohjaus Heikki Paavilainen, rooleissa Minna Hämäläinen ja Stefan Karlsson, Eila Halonen, Kimmo Rasila ja Alisa Salonen.

Kaikki oikein näytelmä kertoo pariskunnasta, joka voitti jättipotin lotossa. Kuinka käy parisuhteen, miten muiden ihmissuhteiden käy?

En ollut lukenut kirjaa. Näytelmää katsoessa häiritsi se, kun ei selvinnyt oliko näytelmän tarkoitus olla komedia, tragedia vai farssi. Kaikkia näitä löytyi.

TAIDENÄYTTELYT

Radoslaw Gryta: Sekalaisia ajatuksia

Nykyään Suomessa asuvan Puolan juutalaisen Grytan veistokset koostuvat pienistä aina monumenttaalisiin teoksiin, jälkimmäiset oli suunniteltu ja tehty Ars Nova museon tiloihin. Teokset olivat muistikuvia ajalta, mitä Gryta lapsuudessaan koki NatsiSaksan vallattua Puolan. Ne olivat ahdistavia, mutta teoksista huokuvaan pelkoon se kuuluikin. Näyttely osoitti, että Gryta kuuluu tällä hetkellä Suomen eturivin kuvanveistäjiin.

Ellen Thesleff (1869 -1954)

Turun Taidemuseo toi tällä yli sata teosta, maalauksia ja puupiirroksia, käsittävällä näyttelyllä laajan katsauksen taiteilijan luomisajalta Suomen kultakauden realismista myöhemmän ajan lähes moderniin värienkäyttöön. Thesleffin teoksissa voi aistia liikettä ja elämänvaloa. Thesleff sai uuden ulottuvuuden esittelyelokuvassa, josa haastatteluin tuotiin hänet kaikkien ulottuville.

Ellen Thesleff ja Helena Schjerfbeck ovat maalausten mestareita, puupiirrosten osalta hän ja Akseli Gallen-Kallela ovat mestareita. Tämä kuvaa Ellen Thesleffin merkitystä Suomen taiteessa.

Näyttely oli vaikuttava, siihen tutusti hartaudella.

7. Turku Biennaali 2015: Odottamaton vieras

Ars Nova kutsui biennaaliin yhdeksän taiteilijaa ja kukin sai kutsua oman vieraansa näyttelyyn, eli esillä oli 18 taiteilijaa: tästä nimi ”Odottamaton vieras”. Taiteilijat ja taiteilijaryhmät edustivat Suomea, Ruotsia, Saksaa, Viroa, Alankomaita ja Iso-Britanniaa. Turku biennaalin palkinnon saivat Krister Gråhn ja Jarmo Vesala yhteisellä teoksella ”Työn alla”, rakennustyömaa oli todellinen näyttelyssä! Kalle Mustosen kahdeksanmetrinen tonttukuningas (Tonttukuninkaan kuolema) tervehti katsojia heti heidän astuttuaan näyttelytilaan, mahtavaa. Ottmar Hörlinin sormistaan roikkuvat miehet tervehtivät Rantakadulla museon ulkopuolella (ne jouduttiin kuitenkin poistamaan ilkivallan, tai oikeammin mahdollisen keräilyvimman johdosta), vahinko, sillä se oli upea rivistö.

Mielestäni viihdyttävä näyttely, nykytaiteen monipuolinen läpileikkaus.

Heikki Marila: Kukkia ja perkeleitä

Hieman ennakkoluuloisena astuin Väinö Aaltosen museoon Heikki Marilan näyttelyyn. Seinille oli ripustettu suurikokoisia tauluja (ja yksi valtava, joka mahtui vain veistossaliin). Tauluissa oli paksut maalikerrokset, voimakkaat vedot ja melkoinen värikylläisyys.

Näyttely oli mielenkiintoinen, vaikka en osakkaan sijoittaa sitä tavallisten normien sisään. Muutama Marilan tunnettu kukkataulu löytyi, samoin asemakaavatöitä. Kuvia olin nähnyt myös Luther-sarjasta. Maalaukset olivat parempia kuin valokuvat niistä. Marilaa olivat kiehtoneet uskonnolliset aiheet sekä vanhojen mestarien ”uudet vaatteet”.

Kokemus oli kaksijakoinen: Marilassa on mestarin siveltimen vedot, mutta odotan malttamattomana jatkoa.

Jacques Henry Lartigue: Riviera

Turun Taidemuseossa esiteltiin mustavalkokuvien grand old man Jacques Henry Lartiguen (1894 - 1986) mykistyttäviä valokuvia. Esillä oli lähes 200 valokuvaa 1920 luvulta 1950 luvulle ”vieden katsojan Rivieran kulta-aikaan, jota leimasivat yläluokkainen ihana joutilaisuus, seurapiirien säihke, urheilullinen rantaelämä ja aamuun asti jatkuvat juhlat”.

Lartigue aloitti Riviera-valokuvauksen ollessaan 11-vuotias. Itseoppinut valokuvaaja kuvasi yli 50 vuoden ajan Rivieraa, sen loistokkuutta vauraiden lomanviettäjien ja turistien kansoittamalla aurinkoisella rannikolla. Hän taltioi valokuvansa 130 valokuvakirjaan joissa oli 150.000 valokuvaa. Lartigue lahjoitti valokuvat sekä lisäksi 50.000 sivua päiväkirjamuistiinpanoja Ranskan valtiolle.

Katja Tukiainen: P is for paradise

Auran Gallerian tilat täyttyivät Katja Tukiaisen pinkinpunaisista maalauksista. Tukiainen on alle viisikymppinen taiteen ja myös kuvataiteen maisteri.

Turun näyttelyn näyttävimmät teokset tunnisti taidehistorian merkkiteoksiksi kuitenkin tehtynä Tukiaisen omiksi pinkinpunaisiksi maalauksiksi. Tästä esimerkkinä Theodore Gericaultin Meduusan lautta jossa kaikki lautalla olijat olivat naisia, tosin samoissa asennoissa kuin Gericaultin maalauksessa. Eugene Delacroixin Vapaus johtaa kansaa oli sekin saanut pinkin kasteen. Michelangelon Aatamin luomista seurasivat suurisilmäiset pikkutytöt ja erilaiset eläimet esim. puput. Alakerrassa oli Tukiaiselle ”tyypillisempiä” japanilaistyylisiä maalauksia koulupukuisista tytöistä.

Taidehistorian merkkiteosten pinkkiversiot jäivät mietityttämään, Tukiainen on kuitenkin osaava.

Nils Dardel ja moderni aika

Nils Dardel (1888 – 1943) on Ruotsin arvostetuimpia taiteilijoita. Näyttelyn taideteokset oli saatu pääasiassa Tukholman Moderna Museetin kokoelmista, mutta myös yksityiskokoelmista oli teoksia mukana.

Ruotsissa suoritettujen opintojen jälkeen Dardel lähti 1910 Pariisiin ja tutustui taiteen uusiin suuntiin. Dardelin vahvuus oli kuitenkin se, että hän pystyi tässä ympäristössä luomaan oman mystisen naivismia ja surrealismia sivuavan tyylin.

Turun Taidemuseo teki kulttuuriteon ottaessaan Nils Dardellin ohjelmaansa.

Kirjoituksen lähetti Ilkka Eskola