Yleisradio Oy:n julkinen palvelu ja rahoitus

YLE sekoilua Arkadianmäellä

Liikenne- ja viestintäministeriö asetti helmikuussa 2008 työryhmän selvittämään Yleisradio Oy:n julkista palvelua ja rahoitusta. Työryhmän tehtävänä oli tehdä ehdotuksia Yleisradio Oy:n julkisen palvelun määrittelystä ja laajuudesta sekä rahoituksen järjestämisestä. Työryhmän tuli ehdotustensa pohjaksi selvittää julkista palvelua sekä julkisen palvelun erilaisia rahoitusvaihtoehtoja, niiden toteuttamismahdollisuuksia ja vaikutuksia. Työryhmän tuli ottaa huomioon julkisen palvelun toimintaedellytysten pitkäjänteinen turvaaminen, julkisen palvelun laajuuden ja rahoituksen vaikutukset suomalaisiin viestintämarkkinoihin sekä julkisen palvelun merkitys suomalaisen sisältötuotannon edistäjänä.

Parlamentaarista työryhmää johti kansanedustaja Mika Lintilä (kesk). Varapuheenjohtajina toimivat kansanedustajat Tarja Filatov (sd) ja Jari Koskinen (kok). Ryhmän jäseninä olivat kansanedustaja Bjarne Kallis (kd), kansanedustaja Martti Korhonen (vas), kansanedustaja Anni Sinnemäki (vihr), kansanedustaja Raimo Vistbacka (ps) ja kansanedustaja Ulla-Maj Wideroos (r) sekä alivaltiosihteeri Martti Hetemäki valtiovarainministeriöstä, ylijohtaja Liisa Ero liikenne- ja viestintäministeriöstä, toimitusjohtaja Kari Väisänen Taloudellisesta Tiedotustoimistosta ja yhteiskuntatieteiden tohtori Juhani Wiio.

Työryhmä luovutti loppuraporttinsa viestintäministeri Suvi Lindénille 23.4.2009. Työryhmä esitti yksimielisesti, että rahoitusmallina olisi asuntokohtainen mediamaksu ja Ylen hallintoneuvoston asema olisi säilynyt entisellään laajennetuin toimintavelvollisuuksin.

Mediamaksun oikeudenmukaisuus nousi heti yleiseksi puheenaiheeksi: yksinäinen toimeentulotuella kituuttava joutuisi ulosoton uhalla maksamaan mediamaksun vaikka hänellä ei televisiota olisikaan jne. Kansalaisten tuomio mediamaksun maksutapaan oli yksiselitteisen tuomitseva. Ihmeteltiin, missä demarien Filatov, kristillisten Kallis, vasemmiston Korhonen, vihreiden Sinnemäki ja perussuomalaisten Vistbacka olivat työryhmän tehdessä päätöstään. Kiistaa ei syntynyt vain rahoitusmallista, vielä suurempi riita näyttää nousevan valvonnasta. Hallituspuolueet haluavat YLE:lle työryhmän ehdotuksesta poiketen ulkopuolisen valvontaelimen. Näin parlamentaarisen työryhmän kummatkin perusehdotukset on kuopattu.

Liikenne- ja viestintäministeri Suvi Lindenin (kok) puhalsi pelin poikki, ja ilmoitti ettei tuo ehdotusta tälle eduskunnalle ja keikautti samalla koko eduskunnan sekaisin. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok) sanoi, että ulkopuolinen valvoja oli tärkeä periaatekysymys hallitukselle. "Kun kerran ihmiset pakotetaan maksamaan Yle-maksua, niin pitää olla joku elin - joka ei ole Yle itse - joka arvioi, kuinka laaja Yleisradio Suomeen tarvitaan." Ulkopuolista valvojaa tarvitaan, ettei julkisella rahoituksella toimiva Yleisradio vääristäisi toiminnallaan media-alan kilpailua. Kataisen taivaassa kimmeltääkin hallitusvaltaan kritiikittömästi suhtautuva kaupallinen mediamaailma. Katainen on torjunut eduskunnassa budjettirahoitusta sillä, että ei ole aivan oikein, että YLE:n rahoitus olisi poliitikkojen käsissä. Kukahan Kataisen mielestä mediamaksun suuruudesta sitten päättäisi? Pelkääköhän Katainen kansan nousevan päättäjän asemaan.

Kun mediamaksusta ei taida löytyä työryhmän esityksen pohjalta sosiaalisesti oikeudenmukaista mallia, jää Ylen rahoituksen vaihtoehdoksi vain budjettirahoitus. Tämä malli on kaikkein oikeudenmukaisin ja turvaa pitkäjännitteisimmin yleisradion toimintaedellytykset.


PS. Helsingin Sanomat 23.3.2010: Kuntaliitto laskee, että suomalaisten pitäisi jaksaa työelämässä yli 70-vuotiaiksi, jos kansan huoltosuhde halutaan pitää nykyisenlaisena. Että kyllä ne Ylen maksut tulevat hoidetuksi.
Kirjoitti Ilkka Eskola

Lakko-oikeus

Lakko-oikeus perustuu sekä Suomen perustuslain (731/1999) 13 §:n 2 momentin ammatillisesta yhdistymisvapaudesta johdettuun työtaisteluoikeuteen. Perusoikeusuudistuksen esitöissä todetaan muun muassa, että osallistuminen tai osallistumatta jättäminen ammattiyhdistystoimintaan tai lailliseen työtaistelutoimenpiteeseen ei ole hyväksyttävä peruste esimerkiksi työstä erottamiseen tai erilaiseen kohteluun työelämässä (HE 309/1993 s. 61/I). Tähän lausumaan voidaan perustaa työtaisteluoikeuden perustuslain suoja. Myös perustuslakivaliokunta on tulkintakäytännössään vahvistanut työtaisteluoikeuden liittyvän perustuslain 13 §:n 2 momentissa turvattuun ammatilliseen yhdistymisvapauteen esimerkiksi lausunnoissa PeVL 12/2003 vp ja PeVL 3/1998 vp.

Kansainvälisiä sopimuksia ovat mm. Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimus nro 87, joka koskee ammatillista järjestäytymisvapautta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelua, sekä yleissopimus nro 98, joka koskee järjestäytymisoikeuden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden periaatteiden soveltamista.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) päätöksessä 21.4.2009 (nro 68959/01) ensi kertaa EIT:n historiassa katsottiin yksiselitteisesti, että työtaisteluoikeus kuuluu Euroopan ihmisoikeussopimuksen takaaman ammatillisen järjestäytymisvapauden suojan piiriin.
Työtaisteluoikeutta käsitellään myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 28 artiklassa "Neuvotteluoikeus ja oikeus työtaistelutoimiin". Atikla 28: "Työntekijöillä ja työnantajilla tai näiden järjestöillä on unionin oikeuden sekä kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisesti oikeus asianmukaisilla tasoilla neuvotella ja tehdä työ- ja virkaehtosopimuksia sekä oikeus ryhtyä eturistiriitatilanteissa etujensa puolustamiseksi työtaistelutoimiin, lakko mukaan lukien."
Euroopan yhteisöjen tuomioistuin EYT vahvisti 11.12.2007 antamassaan tuomiossa ensimmäistä kertaa sen, että ammattiyhdistysliikkeen neuvotteluoikeus ja lakko-oikeus ovat perusoikeuksia ja kuuluvat olennaisena osana kansainvälisiin ja yhteisön oikeuden periaatteisiin.
Suomi on ratifioinut Euroopan sosiaalisen peruskirjan. Euroopan sosiaalisen peruskirjan mukaan sopimuspuolet sitoutuvat tunnustamaan työntekijöiden ja työnantajien oikeuden ryhtyä eturistiriitatilanteessa yhteistoimiin, kuten lakkoon, edellyttäen kuitenkin, ettei voimassa olevista työ- ja virkaehtosopimusten velvoitteista muuta seuraa (6 artiklan 4 kappale).
Lisäksi Suomea sitoo YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus.

Ylläoleva laki- ja sopimusmäärä huomioon ottaen ei ole ihme, että vapaa järjestäytymisoikeus ja siihen liittyvä lakko-oikeus ovat kuuluneet itsestäänselvyytenä työelämään 1940 luvulta alkaen. AKT laukaisi tällä kertaa keskustelun lakko-oikeuden rajoittamisesta. Tätä oikeutta EK ja sen edeltäjä STK ovat useaan otteeseen vaatineet kavennettavaksi. Poliittinen oikeisto on tukenut työnantajien vaatimuksia. Pyrkiikö Vanhanen nyt kolmikannalla lakko-oikeuden rajoittamisen kautta kohti työehtojen sanelua ja järjestäytymisen murentamista? Onneksi ainakaan toistaiseksi ei vielä olla palattu 1920 ja 1930-luvun vaaran vuosiin.

PS. EK:n harmituksen kyllä ymmärtää: yli 200.00 työttömän piti turvata heille leppoisan kevään.
Kirjoitti Ilkka Eskola

”Nalle” Wahlroos unohti UPM:n irtisanotut

UPM-Kymmenen hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos MTV3:n uutisten haastattelussa 15.3.2010: ”Lähtökohtaisesti minua on aina ihmetyttänyt se, miksi ammattiyhdistysliike ei ole koskaan korvausvelvollinen mistään tuottamastaan tappiosta tai menetyksistä. Sen sijaan me kaikki muut, jotka toimimme taloudessa, joudumme aina päätöksiä tehdessämme ottamaan huomioon, että joudumme kantamaan niiden seuraukset”.

Nalle näyttää elävän eri maailmassa koska ei ole huomannut, että UPM:ssäkin päätöksiä tehtäessä ja seurauksia kannettaessa raskaimman taakan joutuvat kantamaan, eivät ne jotka päätöksiä tekevät vaan irtisanotut ja irtisanottavat työntekijät.
Kirjoitti Ilkka Eskola

AKT liian pieni lakkoilemaan?

Elinkeinoelämän Keskusliitto EK vaatii pikaisia toimia työrauhajärjestelmän uudistamiseksi. AKT:n lakot osoittavat EK:n mukaan, että nykyinen käytäntö ja yksi pieni avainryhmä pystyvät romuttamaan koko maan talouden, kertoi STT 4.3.2010.

Edellä mainitusta uutisesta selviää, että AKT:n ahtaajat ovat liian pieni ryhmä esittämään lakon avulla työehtoihinsa parannuksia. Onko niin, että jos paperi- ja metalliliitto yhdessä olisivat vaatimassa samoja asioita kuin AKT nyt, niin se olisi EK:n mielestä hyväksyttävää (ne kun eivät olisi ”yksi pieni avainryhmä”). Tietysti alku-olettama on virheellinen: Paperiliitto on nykytilanteessa hampaaton tehtaiden sulkemisten takia ja metalliliitto on ollut hampaaton jo nelisenkymmentä vuotta (viimeksi kun metalliliitto nosti taistelulipun runsas kymmenen vuotta sitten, se ei yrittänyt painostaa työnantajaa vaan toista SAK:laista ammattiliittoa sähköliittoa).

Ilmankos EK on hermostunut, se kun on jo tottunut olemaan vuosikausia kukkona tunkiolla.

Toinen syy siihen, miksi EK on hermostunut selviää samasta STT:n uutisesta: EK:ssa katsotaan, että AKT:n vaatimukset eivät ole missään järkevässä mittasuhteessa lakon aiheuttamiin menetyksiin ja vahinkoihin. Viennin menetykset ovat 110 miljoonaa euroa päivässä.

Ahtaajat, ”pieni (avain)ryhmä” vaatii muutosturvarahastoa. josta maksettaisiin työn tarjoamisvelvollisuuden jälkeen edelleen työttöminä olevalle ahtaajalle muutosturvarahaa. Tämä on EK:n mielestä niin kallis ratkaisu, että kannattaa menettää vientituloja 110 miljoonaa euroa päivässä.

Voiko olla niin, että niin kauan kun työnantajilla on halpaa potkia ihmisiä kilometritehtaalle löytyy aina joukosta ammattiliittoja, jotka uskaltavat tai vain ymmärtämättömyyttään vaativat työnantajilta poispotkittaville lisäturvaa? Tällaista yhteiskunnan uusjakoa EK kuitenkin pelkää: Rupeavat pian vaatimaan johtajien bonus- ja optio-ohjelmia poistettaviksi ja osinkojen maksamisesta luopumista jos työntekijöitä irtisanotaan yrityksestä huonoon taloudelliseen tilanteeseen vedoten.

Kirjoitti Ilkka Eskola

Vedenhakumatka

Isoisän kertomuksia 1

Isoisän ollessa lapsi, joutui hän auttamaan voimiensa mukaan vanhempiaan. Kerran kirkkaana talvipäivänä hän työntäen vesikelkkaa, jossa oli iso saavi, meni hakemaan avannosta vettä. Koska oli pureva pakkasilma, oli hänellä avannon aukaisua varten mukanaan kirves.

Kun hän oli lähellä järven rantaa, huomasi hän kauhukseen susilauman juoksevan vesikelkan jälkiä pitkin häntä kohden. Nopeasti isoisä kieräytti ison puisen vesisaavin vesikelkasta, käänsi sen ylösalaisin ja kirves mukanaan ryömi saavin sisälle. Saavin reunat eivät osuneet tiiviisti maahan, koska saavin korvat estivät sen. Sudet työnsivät käpäliään saavin reunojen alitse tavoitellen isoisää. Isoisä napsautti kirveellä suden käpälän poikki aina kun käpälä ilmestyi näkyviin. Kun sudet haistivat veren hajun alkoivat ne syödä toisiaan.

Vähän ajan kuluttua tuli täysin hiljaista ja isoisä kurkisti saavin alta. Sudet olivat raadelleet toisensa ja koko lauma makasi kuolleena saavin ympärillä. Isoisä kieritti saavin jälleen vesikelkkaan ja työnsi kelkan avannon reunalle. Kirveellä isoisä avasi avannon ja täytti saavin. Kotiin oli mukava palata jännittävän vesihakumatkan jälkeen.

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Me lapset istuimme isoisän ympärillä lattialla ja kuuntelimme isoisän hurjaa lapsuutta.
Kirjoitti Ilkka Eskola