sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Taas uusi harmaa alue: Hyppypuku

Lahden kisojen jälkeen hiihtäjä Myllylä kertoi hiihtäjien käyttävän hyväkseen ns. harmaata aluetta eli kaikki mikä ei ole säännöissä kiellettyä on sallittua. Silloin tunnontuskissa ollut Hiihtoliitto ilmoitti, että kaikista harmaan alueen kepulikonsteista luovutaan.

Suomalaiset ovat valitelleet itävaltalaisten mäkihyppääjien liito-oravapukujen tuovan ylivoimaisen edun ja ovat tuominneet tällaisen sääntövastaisuuden. Nyt selvisi miksi itävaltalaiset eivät ole näissä pukineissa joutuneet diskatuiksi: Suomen päävalmentaja Väätäisen mukaan hyppääjän tulee pukukontrollissa tunkea puvun taipeet tiukasti kainaloihin ja nivusiin.

Mutta aina löytyy Suomenkin hyppääjien joukosta sellaisia typeryksiä, jotka eivät näytä oppivan, millä tavoin sääntöjä voidaan kiertää eli siirtyä harmaalle alueelle. Harri Ollin asento lipesi kontrollihuoneessa, jolloin toinen hiha valahti alemmas. Janne Väätäisen mukaan tämä voisi sattua kenelle tahansa. 51 hyppääjän puku voitaisiin tuomita laittomaksi (eli kaikki nämä muut 50 hyppääjää osaavat Väätäisen mukaan tunkea puvun taipeet tiukasti kainaloihin ja nivusiin).

Ja rehellistä sääntöjen mukaista urheilua ei edes yritetä suomalaisessa mäkihypyssä harjoittaa: "Harri harjoittelee nyt sitten pukukontrollia" Väätäinen jatkoi.

Kirjoitti Ilkka Eskola    

perjantai 5. helmikuuta 2010

Pääseekö vielä eläkkeelle vai pitääkö kuolla työnsä ääreen

Vuoden 2005 eläkeuudistus
Vuoden 2005 eläkeuudistuksen tarkoituksena oli kohottaa eläkeikää 2-3:lla vuodella. Suomalaisten keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä on noussut, kertoi Eläketurvakeskus 12.2.2008. Viime vuodelta 2007 kerättyjen tietojen mukaan eläkkeellesiirtymisiän odote oli 25-vuotiailla 59,8 vuotta ja 50-vuotiailla 61,7 vuotta. Eläketurvakeskuksen johtaja Hannu Uusitalon mukaan eläkkeellesiirtymisikä on noussut niiden arvioiden mukaisesti, joita tehtiin vuoden 2005 työeläkeuudistuksen yhteydessä. Myös eläkkeelle siirtyminen on myöhentynyt arvioiden mukaisesti

Sosiaalitupo 2009 ( 22.01.2009)
Poliittinen oikeisto ja Elinkeinoelämän Keskusliitto EK ovat vuosia toistaneet, että verohelpotusten tuomilla talouden “dynaamisilla vaikutuksilla” elvytetään talous ja näin odotetaan verotulojen kasvavan ja hyvinvointivaltion palvelujen säilyvän tai jopa paranevan. Työmarkkinaosapuolilta esittivät eläke- ja työttömyysturvan uudistamisesta vuosille 2009–2014 ns. sosiaalipaketin. Paketissa työmarkkinakeskusjärjestöt ehdottavat valtiovallalle merkittäviä uudistuksia työeläkkeisiin ja työttömyysturvaan. Tavoitteena on parantaa työllistävyyttä, toimeentuloa ja sosiaaliturvan rahoituksellista kestävyyttä sekä elatussuhdetta. Työmarkkinajärjestöt ilmoittivat yksimielisenä, että ehdotusten lähtökohtana on ollut työnantajan kansaneläkemaksun poistaminen hallituksen elvytysratkaisun osana. Iloisena Katainen poistikin työnantajilta Kela-maksut käyttäen hyväksi lama-hysteriaa ja kansalaisten perusturvan heikennyspeikkoa. Hän teki pääomalle ja tuotantoelämälle palveluksen, joka maksoi yhteiskunnan tulomenetyksinä noin miljardi euroa. Nyt valtio ottaa reilusti velkaa, jotta parempiosaisille voitaisiin jakaa lisää verohelpotuksia.

Eläketyöryhmä 2010
Eläketyöryhmän tehtävänä oli löytää keinoja joilla eläkkeelle siirtymistä voitaisiin myöhentää 3 vuotta vuoteen 2025 mennessä. Työryhmässä EK kuitenkaan ei välittänyt varsinaisesta toimeksiannosta. EK oli saanut jo läpi merkittäviä verovaateitaan: Omaisuusveron poisto, työnantajan kansaneläkemaksun poistoja veroprogression lieventämisen, joten nälkä kasvoi.

Elinkeinoelämän keskusliiton esitti tavoitteitaan eläketyöryhmässä: Osa-aikaeläke pois, työttömyysturvan lisäpäivät pois, varhennettu vanhuuseläke pois, karttuman painopisteen siirto lähemmäksi 63 vuotta, 63 vuoden iässä eläkkeelle vain 40 vuoden työhistorialla ja vanhuuseläkkeelle pääsy sidotaan elinajan odotteeseen.

Eläkeputken poisto kuului EK:n ehdottomiin vaatimuksiin, koska se heidän mukaansa se lisää ikääntyneiden irtisanomisia (kas kun eläkeputkelle laitto ei olekaan todellista irtisanomista!). Helpoin tapa työnantajilla eläkeputken poistoon olisi ollut EK:n päätös, etteivät heidän jäsenensä irtisano 60 vuotiaita kävelemään työttömyyskortistoon. Mutta se ei ole todellisuutta. Kuinka työnantajat, jotka nyt potkivat 50 vuotiaita kilometritehtaalle pitäisivät töissä 60-70 vuotiaita. EK:n vaatimus työttömyysturvan lisäpäivien poistamisesta leikkaisi reilut 100 miljoonaa euroa työnantajien työttömyysturvamenoja vuodessa. Työttömyyden kasvaessa summa moninkertaistuisi. Näistä kustannuksista EK pyrki eroon työuraneuvotteluiden varjolla. Samalla EK yrittää siirtää työttömyysturvan kustannukset valtion eli veronmaksajien maksettavaksi.

Esim. SAK:n Kaija Kallinen totesikin, että "EK:n esitykset eläkejärjestelmän muuttamiseksi ovat eläke-etuuksien heikennyksiä, joilla ei vaikutuksia työurien pidentämiseen. Miten yli 60-vuotiaiden työttömyysturvan heikentäminen kuuluu tähän?"

Vuoden 2005 eläkeuudistuksen tarkoituksena oli kohottaa eläkeikää 2-3:lla vuodella (eli lähes saman verran kuin nyt päättyneen työryhmän tavoite = yhteensä 5-6 vuotta). Työelämässä pystyttäisiin varmasti pitempään ilman eläkemuutoksiakin, jos työtä on tarjolla, työolot ovat siedettävät ja työtehtävissä huomioidaan iän vaikutuksen työsuorituksen nopeuteen.

Suomessa "parempienkin ihmisten" esim. insinöörien työttömyys on jo arkipäivää. Nokiakin tarjoaa ”kultaista kädenpuristusta” (vuoden palkka) 15 vuotta yhtiössä työskennelleelle työntekijälle. He ovat jo nelikymppisinä entisiä huippuosaajia ja siten työmarkkinoilla ”ongelmajätettä”. Muutama vuosi sitten Ericsson antoi vastaavan tarjouksen yli 35-vuotiaille insinööreille, jotka olivat jo yli-ikäisiä innovatiiviseen työyhteisöön. Silti nykyinen hallitus on Suomessa nostamassa eläkeikää. Poliitikot eivät elä tämän päivän todellisuudessa.

Lisäksi on huomattava, että viikatemies on huolehtinut suurten ikäluokkien eläkkeistä vuonna 2025: 50 - 70 % ikäluokasta on jo silloin mullan alla. Tällöin voidaankin todeta, että nyt tehty eläkeuudistus oli oikeaan osunut: Eläkeläisten määrä on alkanut laskea ja eläkeuudistukset ovat vaikuttaneet, eläke jää pieneksi kun viimeiset vuodet eletään kitkutellen ja mahdollisesti sossun luukulta. Työelämän ongelma on siinä, että ihmiset eivät jaksa eivätkä viihdy työpaikalla niin vanhoiksi kuin kestävä huoltosuhde vaatisi. Työkulttuuria tulisi ravistella työelämän laadun eli hyvinvoinnin parantamiseksi. Eiväthän suomalaiset palkansaajat karkaa eläkkeelle laiskuuttaan tai selkärangattomuuden vuoksi. Mutta jos paikat ei kestä niin ne ei kestä.

Kyseessä onkin suuri eläkerahastojen puhallus: Kun eläkeikää nostetaan kolmella vuodella niin eläkerahastojen vastuu vähenee vastaavasti ja vakuutusyhtiöiden omistajat voivat nostaa taskuunsa 20 miljardia. Helsingin Sanomien Huusko toteaa kolumnissaan:"Uuden elinaikakertoimella korjatun arvion mukaan eläkeholhokki Huusko (s.1963) saa vanhuuseläkettä nykytuloistaan melko tasan puolet, jos jää eläkkeelle "normaalisti" 63-vuotiaana. Jos hän jaksaa jatkaa duunissa kaksi lisävuotta, saa hän vanhan kaavan mukaisesti eläkettä 60 prosenttia tuloistaan. Oikeastaan eläkeikäni on sillä keinoin nostettu jo 65 vuoteen. Yhdellä pienellä kerroinkikalla." (eli elinikäkertoimella).

Kuin tilauksesta työryhmän työn päätyttyä erimielisenä julkaistiin 1.2.2010 valtiovarainministeriön raportti. Raportin mukaan julkinen talous on ajautumassa umpikujaan ja kestävyyden palauttamiseksi tarvitaan mittava sopeutusohjelma. Talouskriisi ja heikko työllisyystilanne yhdessä väestön ikääntymisen kanssa ovat syventäneet julkisen talouden kestävyysvajetta. Raportin laskelmat osoittavat, että ilman sopeutustoimia julkinen talous ajautuu kestämättömään tilanteeseen. Mitä pidemmälle korjaustoimet lykätään, sitä vaikeammiksi ongelmat muodostuvat sekä taloudelliselta että sosiaaliselta kannalta. Raportin mukaan kestävyysongelman suuruus on sitä luokkaa, että sen ratkaisemiseksi tarvitaan sekä rakenteellisia toimia että kaikkien menokohtien kriittistä arviointia, menojen supistuksia ja uudelleenkohdennuksia. Myös verotuksen maltillista kiristämistä tarvitaan.

Valtiosihteeri Raimo Sailas saikin syyn ilmoittaa, etteivät nyt ja vuonna 2005 saavutetut tulokset riitä mihinkään eli eläkeikiä on vielä nostettava ja sosiaaliturvaa on leikattava. Siinä päästään tekemään poliittista valintaa työurien pidentämisen, valtion ja kuntien menojen leikkauksen ja kolmantena asiana verotuksen kiristämisen välillä, Sailas laskelmoi.

Hallitus on pyytänyt OECD:ta arvioimaan suomalaisen eläke- ja työuraneuvottelujen lopputulosta. Tuntuu kuitenkin pelottavalta, että arvioijaksi on valittu instanssi, joka maaliskuussa 2009 julisti lisäpäiväoikeuden turmiolliseksi ja vaati sen poistamista välittömästi. OECD on ottanut useaan otteeseen kantaa suomalaiseen eläkejärjestelmään. Sen linjaukset ovat vain noudattavat ihmeteltävästi Suomen oikeistopoliitikkojen ja työnantajien ajatuskulkuja.

Olemmeko pudonneet suohon?
Kapitalistit ovat olleet huolissaan ”työvoimapulasta” samalla tapaa kuin ennen 90-luvun lamaa. Vaikka tuotanto on 90-luvulta kasvanut valtavasti, niin työtunnit eivät. Osa kasvusta on puristettu työntekijän selkänahasta ja se näkyy nyt työpahoinvointina. Työttömien lisääntyminen on määrällisesti sama kuin 2010-luvulla eläkkeelle siirtymisestä johtuva työvoiman vähentyminen.

90-luvun lamavuosien jälkeen vuoteen 2008 nousukauden aikana kokonaistuotanto on kasvoi yli kaksinkertaiseksi ja vienti kolminkertaistui. Vuonna 1990 tehtiin 4,4 miljoonaa työtuntia. Vuoteen 2008 mennessä työtunnit olivat vähentyneet jo 3.5 miljoonaan. Kehitys kertoo karua kieltä siitä, että työ tehdään nyt joustavina epätyypillisinä työsuhteina, joilla ei pysty elämään. Useat osa-aika-, pätkätyöläiset ja jopa kokoaikaiset matalapalkkatyöläiset joutuvat turvautumaan sosiaalisiin tulonsiirtoihin. Lisäksi näitä henkilöitä odottaa, jos he joskus pääsevät eläkkeelle, epätyypillisen pienet eläkkeet.

Koko Suomea uhkaava huoltosuhdeongelma on pitkään käsitetty väärin. Työikäisten määrä ei sinänsä ole valtavasti laskemassa, sillä ensi vuonna 15 - 64 –vuotiaita arvellaan olevan noin 3,5 miljoonaa ja vielä viidenkymmenenkin vuoden päästä 2060 noin 3,4 miljoonaa. Ensi vuonna huoltosuhteen ennakoidaan olevan 51,6%, eli työikäisiä on vielä noin kaksi kertaa enemmän kuin työiän ulkopuolisia. Huoltosuhde on harvoin ollut tilastoidussa historiassamme näin edullinen. Kaukaisemmissa ennusteissa huoltosuhteen arvellaan nousevan vuonna 2020 65,4%:iin ja 2030 73%:iin. Jos näin kävisi, ei sekään olisi ennen kuulumatonta, 1900-luvun alussakin huoltosuhde oli yli 70%:ia. Väestötieteilijät voivat ennustaa mitä vain, mutta ennusteita on vaikea uskoa, kun vallitseva viisaus tuntuu olevan, että ihmisten kohtalo on kuolla kupsahtaa työnsä ääreen.
Kirjoitti Ilkka Eskola